nyt on sopiva aika liikahtaa pienesti johonkin suuntaan, ennen kuin kylmyys valuu maisemaan ja kutsuu ihmistä horrostamaan. koriin vähän evästä, vesipullo – ja matkaan.

moottoritielle on vaihdettu nopeusrajaksi 100, Toinen sopeuttaa kaasujalkaa ja miten ihanaa, kun ei tarvitse jännittää. tietenkin bemarikuski ampaisee ohituskaistaa hetkessä näkymättömiin.

aamun hesari tulee melkein luetuksi, kun ystäväsisko soittaa siihen. puhutaan ummet ja lammet. riston valinta tarjoilee reipasta musiikkia ajomatkan taustaksi. aurinkokin näyttäytyy.

eevan kukan myyjärouva valittaa, ettei kysyttyä ruukkukrysanteemia ole tällä kertaa. havuseppele kuitenkin on ja kalpeita, hiljaisia orvokkeja, jotka kestävät pienet pakkasyötkin.

hautausmaan hoitaja on jo korjannut kesäkukkien rippeet, paikka on siistitty. seppele siihen ja orvokkiruukku. lyhtykynttilään vielä tuli. se tuikuttaa pyhäinpäivän yli.

siellä lepäävät Toisen äiti ja isä, tai se mitä heidän maallisesta hahmostaan lienee jäljellä. muistot elpyvät heidän menneen elämänsä paikoilla poiketessa, lämpiminä ja kirkastuneina.

  • ”muistot elpyvät heidän menneen elämänsä paikoilla”-lause avaa näköaloja menneisiin vuosikymmeniin. Talojen, pihojen, peltojen, teiden, metsien tienoot kantavat poismenneiden puuhia ja hahmoja ja omia tunteitamme heistä, ”lämpiminä ja kirkastuneina”.

    Kommentin jätti Annikki · sunnuntai11pm 1. marraskuu30pm @ 20:41

  • Kaunista kerrontaa. Lukiessa kuljin mielessäni omien vanhempieni haudalle, 600 kilometrin päähän. Kiitos

    Kommentin jätti seita · maanantai11am 2. marraskuu30am @ 09:30